Science and research news

Latest (775)

Emil Aaltosen Säätiön hallitus myönsi kolmannen hankerahoituksen 333 333 euroa Tampereen uudelle yliopistolle monitieteiseen tutkimustyöhön. Ensimmäinen hankerahoitus myönnettiin vuonna 2018 ja toinen vuonna 2019, molemmat rahoitusosuudeltaan myös 333 333 euroa. Rahoitettavaksi hankkeeksi valittiin professori Tuomas Virtasen, professori Maija Hirvosen ja professori Frank Emmert-Streibin hanke Kielen käyttö strukturoimattoman datan automaattiseen tulkintaan.
Liikesivistysrahasto on myöntänyt syksyn apurahajaossa merkittävän määrän apurahoja Vaasan yliopiston tutkijoille ja työryhmille.

Emil Aaltosen säätiön hallitus on tehnyt päätökset vuoden 2020 projektiapurahoista. Turun yliopistosta kaksi tutkimusryhmää sai 200 000 euron projektiapurahan.

Tutkimusjohtaja, emeritusprofessori Kari Alitalo ja emeritaprofessori Kaisa Häkkinen ovat uusia tieteen akateemikoita. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi heille akateemikon arvonimen presidentin esittelyssä tänään 27.11.2020.

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Tasavallan presidentti myöntää tieteen akateemikon arvonimen Suomen Akatemian esityksestä.

 ”Tieteen tehtävänä on auttaa ihmistä ymmärtämään itseään ja maailmaa”

Kaisa Häkkinen (s. 1950) on toiminut Åbo Akademin suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina ja professorina 1993-1999 sekä Turun yliopiston suomen kielen professorina 1999-2015. Häkkinen toimi myös Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina vuosina 2004-2009.

Häkkisen keskeisimpiä tutkimusaloja ovat suomen kielen historia ja kehitys, äänne- ja muotorakenne, suomen kielen sanahistoria, etymologia ja kielentutkimuksen oppihistoria.  Häkkinen on tunnettu erityisesti etymologisista ja sanahistoriallisista tutkimuksistaan. 2000-luvulla hän on perehtynyt erityisesti vanhaan kirjakieleen ja Agricolan kielen tutkimukseen.

Kaisa Häkkinen on laatinut useita monografioita, muun muassa teokset Agricolasta nykykieleen: Suomen kirjakielen historia (1994), Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa (1996), Mistä sanat tulevat: suomalaista etymologiaa (1990), Linnun nimi: kirjakielemme linnunnimistön historia (2004), ja Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004), josta on ilmestynyt päivitetty verkkoversio 2020. Tieteellisen tuotannon lisäksi Häkkinen on kirjoittanut monia oppikirjoja, esimerkiksi Kielitieteen perusteet (1994) ja Suomen kielen historia 2: Suomen kielen tutkimuksen historia (2008).

Häkkisen tieteellinen tuotanto on erittäin laadukasta ja vaikuttavaa, ja hän on tieteellisen työnsä ohella tuonut tutkimusalansa tuloksia monipuolisesti esille laajemmalle yleisölle. Hän näkee kielen historian ihmisen, yhteisön ja ajattelun historiana ja suomen kielen tärkeänä osana suomalaista identiteettiä.

”Kielen muutoksista ja kielen eri-ikäisistä kerrostumista heijastuvat kieliyhteisön rakenne ja elämänmuodot eri aikoina. Kieleen jää jälkiä tapahtuneista muutoksista, eri aikoina vallinneista tilanteista ja arvoista. Vaikka suomen kielen kirjoitetun historian osuus on vain muutamia satoja vuosia, siinä näkyy huikea kehitys tavallisen kansan arkisesta puhekielestä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan keskeiseksi työkaluksi ja taiteellisen ilmaisun välineeksi. Suomen kielestä on pitkälti tietoisen kehittämistyön kautta rakennettu monitasoinen systeemi, joka täyttää kaikki sivistyskielen kriteerit”, akateemikko Kaisa Häkkinen kuvailee.

 Häkkinen painottaa, että kielessä tapahtuneiden muutosten ja niiden taustatekijöiden tuntemus auttaa ymmärtämään paremmin nykykielen substanssia. Kieli kehittyy koko ajan, ja nykykielessä elää rinnan monen ikäisiä aineksia.

”Tieteen tehtävänä on alasta riippumatta auttaa ymmärtämään paremmin ihmistä ja sitä maailmaa, jossa hän elää. Tieteen keskeiset ihanteet kuten kriittisyys, rehellisyys, avoimuus, luotettavuus ja pyrkimys objektiivisuuteen ovat hyviä toimintaohjeita, joita voi tuoda esiin ja noudattaa muussakin elämässä kuin tieteenteossa”, Kaisa Häkkinen sanoo. ”Humanistiset tieteet tutkivat ihmistä, hänen ajatteluaan ja toimintaansa, ja se on ihmisen itsensä kannalta tärkeää jos mikä. Kieli ja käsitteellinen ajattelu ovat kiinteässä yhteydessä keskenään.”

Tutkimusjohtaja, emeritusprofessori Kari Alitalo ja emeritaprofessori Kaisa Häkkinen ovat uusia tieteen akateemikoita. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi heille akateemikon arvonimen presidentin esittelyssä tänään 27.11.2020.

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Tasavallan presidentti myöntää tieteen akateemikon arvonimen Suomen Akatemian esityksestä.

”Tieteellisen tiedon merkitys korostuu kriisivaiheen päätöksenteossa”

Kari Alitalo (s. 1952) toimii johtajana Wihurin Tutkimuslaitoksessa, jossa seitsemän eri tutkimusryhmää tutkii sydän-, verisuoni- ja imusuonitautien syntymekanismeja. Tutkimushankkeissa perehdytään siihen, miten esimerkiksi verenkierron kohonneet rasva-arvot, liikalihavuus ja siihen liittyvä aineenvaihdunnan häiriö ja kudostulehdus vaikuttavat suoniin ja monien sairauksien syntyyn.

Alitalo toimii tieteellisenä johtajana myös monialaisessa Digitaalisen yksilöllistetyn syöpälääketieteen lippulaivassa (iCAN Digital Precision Cancer Medicine Flagship), joka yhdistää tutkijoita, bio- ja lääketieteen alojen yrityskumppaneita ja muita toimijoita syöpätutkimukseen. Lippulaivan tavoitteena on kehittää uusia täsmällisempiä hoitoja syöpään.

Alitalon mukaan biolääketieteellisen tutkimuksen tekijät näkevät tämänhetkisessä pandemiatilanteessa monia muutosilmiöitä, jotka heijastuvat sekä tutkimustyöhön että tieteellisen tiedon merkitykseen yhteiskunnassa ja päätöksenteossa.

”Pandemiassa tiedeyhteisö on nopeasti aktivoitunut ja pystynyt verkostojensa kautta käyttämään monipuolista tieteellistä osaamistaan kriisivaiheessa. Tieteellisen tiedon merkitys korostuu kriisivaiheen päätöksenteossa, ja se edellyttää tutkimuksen johtopäätösten käytäntöön viemistä politiikan myllerryksessä ja sanoman perille saamista globaalisessa viestinnässä”, Alitalo sanoo.

Tutkimustyöhön pandemiatilanne on heijastunut konkreettisesti: tutkijanvaihto on hidastunut. Tilanne saattaa pitkittyessään näkyä yhteistyön syventämisen ja luottamuksen heikentymisenä. Talouskasvun hiipuminen voi heijastua tutkimusrahoituksen volyymeihin.

”Samaan aikaan tutkimus kehittyy vauhdilla ja muun muassa uusien teknologioiden ja tutkimusmenetelmien käyttöönotto vaatii osaamisen vahvistamista ja tietopohjan laajentamista sekä tutkimusinfrastruktuurien kehittämistä. Monipuolinen kansainvälinen yhteistyö on tukenut myös näiden osa-alueiden edistämistä”, uusi akateemikko kuvailee.

Kari Alitalo on johtanut Helsingin yliopiston syöpäbiologian ja -lääketieteen tutkimusohjelmaa vuodesta 1999 alkaen. Hän on toiminut Turun yliopiston lääketieteellisen biokemian professorina 1986-1987, Suomen syöpäinstituutin tutkijaprofessorina 1987-1988 ja Helsingin yliopiston syöpäbiologian professorina 1989–1993. Alitalo nimitettiin pysyväksi akatemiaprofessoriksi vuonna 1993 ja hän toimi Akatemian palveluksessa yhtäjaksoisesti 31.5.2020 asti.