Perhe ja sukulaisuus muodostavat sukupolvien ketjussa keskeisen yksikön, joka varmistaa kielten, geenien ja kulttuuripiirteiden siirtymisen sukupolvelta toiselle. Perheiden väliset kontaktit puolestaan muodostavat kudelman, jota kutsumme ihmisen menneisyydeksi ja jossa kielet, geenit ja kulttuuripiirteet liikkuvat. Tutkimme hankkeessamme tätä sukulaisuuteen liittyvien kontaktien kudelmaa kielitieteen, arkeologian ja genetiikan näkökulmista eri tieteenaloja yhdistäen. Keskitymme tutkimuksessamme uralilaiseen kieliperheeseen, jonka kielet ovat tuhansien vuosien ajan olleet kontaktissa indoeurooppalaisten ja turkkilaisten kielten kanssa tarjoten meille runsaasti materiaalia kontakteihin liittyvää tutkimustamme varten. Käytämme tutkimuksessamme sekä laadullisia että laskennallisia menetelmiä ja yhdistämme näitä ennakkoluulottomasti toisiinsa. Tutkimme sukulaisuussuhteiden evoluutiota ja kontakteja neljän tutkimuskysymyksen kautta. Ensin rekonstruoimme uralilaisten kantakielten sukulaisuustermejä selvittääksemme, miten sosiaaliset järjestelmät ovat muuttuneet uralilaisessa kieliperheessä ajan saatossa. Toiseksi perehdymme mahdollisuuksiin selvittää sukulaisuuteen liittyviä kontakteja arkeologisesta materiaalista. Keskitymme erityisesti naisten ja miesten mahdollisesti eriäviin rooleihin näiden kontaktien muodostuksessa ja ylläpidossa. Kolmannessa kysymyksessä keskitymme tiettyyn aikaan ja paikkaan: selvitämme sukulaisuuteen liittyviä kontakteja itämerensuomalaisessa kantakielessä kolmen tieteenalan aineistoja vertailemalla. Neljänneksi tarkastelemme sukulaisuussanalainojen ja geneettisen sekoittumisen välistä yhteyttä. Tutkimme, kertovatko lainatut sukulaisuussanat siitä, että kyseiset ryhmät ovat myös lisääntyneet keskenään, vai lainautuuko sukulaisuussanasto ilman seka-avioliittojen muodostumista. Tämän kaiken mahdollistaa hankkeemme asiantuntijajoukko, joka koostuu kielitieteen, arkeologian, genetiikan, evoluutiobiologian ja antropologian osaajista.

2021