Valvojat on yleistajuinen tietoteos, jossa valvomista ja unettomuutta käsitellään yksityisenä ja jaettuna kokemuksena, kauheana ja kauniina. Julkisuudessa käydään paljon keskustelua unettomuudesta, ja myös tutkimusta aiheesta on runsaasti. Sekä julkinen keskustelu että tutkimukset keskittyvät pitkälti unettomuuden aiheuttamiin ongelmiin lääketieteen ja psykologian sekä talouden näkökulmista. Hyvä uni asetetaan yksilön velvollisuudeksi, ja unta pyritään eri tavoin ohjeistamaan, hallitsemaan ja kontrolloimaan. Unettomuus näyttäytyy poikkeuksena normista. Unettomuus ei kuitenkaan ole yksiulotteinen ilmiö, eikä se ole vain meidän aikamme ilmiö. Unettomuus on historiallista, kulttuurista ja sosiaalista. Historiallisten esimerkkien avulla kulttuurihistorioitsija Pälvi Rantala purkaa yksioikoista tapaa suhtautua unettomuuteen ongelmana, joka pitää hoitaa. Valvominen voi olla yhtäältä kaunista: kun muut nukkuvat, voi ottaa aikaa itselle; voi kirjoittaa tai maalata, siivota, kävellä tai vain ajatella. Valvoessa voi saavuttaa kokemuksia, joihin arkielämässä ei ole mahdollisuutta. Valvomisen kokemus voi olla pyhä. Valvominen voi olla karun kaunista, ja sitä on myös romantisoitu ja ihannoitu esimerkiksi taiteessa. Toisaalta unettomuuteen liittyy kipua, kärsimystä, rajattomuuden kokemuksia ja pelkoa hulluksi tulemisesta. Unettomuus voi olla sairauden oire ja syy, ja monesti se on yhteydessä mielenterveyden menettämiseen, mielisairauteen ja masennukseen. Sitä käytetään myös kidutuksen välineenä. Unettomuutta demonisoidaan: esimerkiksi populaarikulttuurissa käytetty aihe on FFI eli fataali familiaalinen insomnia, sairaus, jossa ihminen lopulta kuolee unen puutteeseen. Teoksen lähteinä ovat niin populaarikulttuurin tuotteet eri ajoilta – romaanit, novellit, elokuvat, taideteokset – kuin tutkimus ja perinneaineistot. Kirjoittaja itsekin on valvoja, ja hän käsittelee kirjassa myös omia kokemuksiaan unettomuudesta.

2021