Kansainvälisten tutkimusten mukaan ihmisten pahoinvointi ja eläinten kaltoinkohtelu ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksissa on havaittu, että eläinten kaltoinkohtelulla on yhteyksiä esimerkiksi perheväkivaltaan ja lasten kaltoinkohteluun. Lisäksi se liittyy usein myös muuhun rikolliseen tai epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Aihepiiriä on toistaiseksi tutkittu kansallisesti edustavilla otoksilla vain vähän, ja suomalainen tutkimus eläinten kaltoinkohtelusta on tähän asti keskittynyt pääasiassa rikosoikeudellisiin näkökulmiin. Väitöskirjani koostuu neljästä tutkimusartikkelista, joissa tarkastelen ihmisten ja eläinten pahoinvoinnin ja kaltoinkohtelun välisiä yhteyksiä. Tutkimus pyrkii tuottamaan tietoa siitä, kuinka yleistä eläinten kaltoinkohtelu on suomalaisten lasten keskuudessa, ja miten lasten psykososiaalinen pahoinvointi, epäsosiaalinen käytös ja eläinten kaltoinkohtelu ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi tutkimus tarkastelee, millä tavoin eläinten kaltoinkohtelu tulee esille lasten ja perheiden kanssa tehtävässä viranomaistyössä. Hyödynnän tutkimuksessani monitieteistä ja monimenetelmäistä lähestymistapaa yhdistäen sosiaalitieteellisen, kriminologisen ja antrozoologisen näkökulman. Tutkin aihetta kansallisesti edustavalla vuoden 2020 Nuorisorikollisuuskysely-aineistolla (N = 5674) monimuuttujamenetelmin sekä lasten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten fokusryhmähaastatteluja laadullisesti analysoiden. Tutkimuksen uutuusarvo on huomattava, sillä se on ensimmäinen suomalainen tutkimus, joka linkittää eläinten kaltoinkohtelua ihmisten psykososiaaliseen pahoinvointiin. Lisäksi edustava aineisto mahdollistaa ilmiön yleisyyden arvioimisen nuorten keskuudessa ensimmäistä kertaa Suomessa. Tutkimus osallistuu aihetta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi ja pyrkii tuottamaan tietoa, jonka pohjalta viranomaiskäytänteitä voidaan kehittää sekä kaltoinkohtelua ennaltaehkäistä ja tunnistaa paremmin.

2022