Monitieteinen ja -taiteinen hanke tutkii, miten kieli ja erilaiset puhetavat vaikuttavat ei-inhimillisiä eläinlajeja koskeviin tunteisiin, miten nuo tunteet vaikuttavat eläinasenteisiin, ja mitä tämä tarkoittaa eläinten yhteiskunnallisen “äänen” lisäämisen näkökulmasta. Jos kielen avulla voidaan vaikuttaa tunteisiin ja asenteisiin myönteisesti, onko tämä eettisesti suositeltava keino antaa “ääni” yhteiskunnassa toistaiseksi äänettömäksi jääneille eläinlajeille? Tavoitteena on tuottaa tutkimusta, jota voidaan hyödyntää sekä lajisuojelussa ja elonkirjon turvaamisessa että eläinyksilöiden hyvinvoinnin yhteiskunnallisessa edistämisessä. Tutkimusaineistoja kerätään kyselyillä, kirjallisilla tehtävillä, fokusryhmähaastatteluilla ja laboratoriotutkimuksilla. Aineistoissa korostuvat erityisesti Suomessa yleisesti tunnetut eläinlajit (mukana sekä luonnonvaraisia että kesytettyjä lajeja, esimerkkeinä harmaasusi, ahma, järvilohi, ahven, mehiläinen, pikkulepakko, sika, lehmä, koira, haahka, harmaalokki, huuhkaja ja kyy) ja niiden vertauskohteena vähemmän tunnetut kotoiset lajit. Menetelminä hyödynnetään empiiristä sekä teoreettista ja filosofista tutkimusta. Hanke tulee tuottamaan noin 12 aihetta koskevaa tieteellistä julkaisua ja useita taiteellisia töitä. Hankkeen tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus on potentiaalisesti merkittävä. Ilmastokriisi, lajikato ja eläinteollisuus ovat uhka varsin monien eläinlajien ja -yksilöiden hyvinvoinnille ja/tai olemassaololle. Jotta tähän uhkaan on mahdollista kunnolla puuttua, on asennemuutos välttämätön. Asennemuutoksen hakeminen taas vaatii sitä, että me ymmärrämme tarkemmin, mitkä tekijät asenteisiin vaikuttavat. Erityisesti kielen ja tunteiden rooli voi olla ratkaiseva. Tuottaessaan kielen, tunteiden ja eläimiin kohdistuvien asenteiden suhdetta koskevaa tietoa, hanke voikin tarjota uudenlaisia näkökulmia ja keinoja muita lajeja koskevaan asennekasvatukseen ja lopulta kyseisten lajien eettisesti kestävään kohteluun.

2022