2005

Belloni, Kaisa; Villberg, Kirsi; Tillander, Kati; Saarela, Kristina; Paloposki, Tuomas

Tässä työssä tutkittiin kokeellisesti tulipalon jälkihajujen poistamista rakennusmateriaaleista ja sisäilmasta. Valtaosa kokeista tehtiin laboratorio-olosuhteissa pienessä mittakaavassa. Valitut rakennusmateriaalit altistettiin laboratoriokokeissa savulle, minkä jälkeen ne puhdistettiin ja niille suoritettiin hajunpoisto erilaisilla menetelmillä. Savua tuotettiin kolmea eri palomateriaalia käyttäen; nämä olivat lastulevy, muovimatto ja kananmunat. Hajunpoiston onnistumista arvioitiin sekä aistinvaraisesti että mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot materiaaleista sisäilmaan. Laboratoriokokeissa havaittiin palomateriaalien tuottaman savun sisältävän runsaasti sellaisia yhdisteitä, joiden tiedetään olevan epämiellyttävän hajuisia ja/tai epäterveellisiä. Havaitut yhdisteet ja niiden määrät vaihtelivat sen mukaan, mitkä aineet osallistuivat palamisreaktioihin. Savulle altistetuista koekappaleista emittoituvat yhdisteet olivat osittain samoja kuin savussakin havaitut ja osittain jo muuntuneita. Aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin savulle altistettujen koekappaleiden hajut voimakkaiksi ja epämiellyttäviksi. Laboratoriokokeissa ei havaittu selkeää yhteyttä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioiden ja hajuaistimuksen välillä. Joissain tapauksissa emissiot olivat korkeat, mutta aistittu haju koettiin silti hyväksyttäväksi, osassa tapauksista jopa miellyttäväksi. Näissä tapauksissa korkeat emissiot liittyivät hajunpoistokemikaaleille ja puhdistusaineille tyypillisiin yhdisteisiin. Toisissa tapauksissa emissiotasot olivat alhaisia, mutta aistittu haju ei siltikään ollut hyväksyttävä. Selitys näihin havaintoihin löytyi kuitenkin lähes aina näytteen emissioista tunnistetuista yksittäisistä yhdisteistä. Vaikka emissiot olivat näissä näytteissä pienet, olivat nämä tunnistetut yhdisteet tunnettuja hajuhaitta-aineita tai yhdisteitä, joilla oli erittäin matala hajukynnys (= pienin pitoisuus, jossa kyseisen yhdisteen haju tunnistetaan). Hajunpoiston tuloksellisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota sekä mitattuun emissiotasoon, emittoituviin yhdisteisiin ja niiden terveellisyyteen, sekä aistittuun hajuun ja sen hyväksyttävyyteen. Laboratoriokokeissa tutkituista hajunpoistomenetelmistä osa saavutti suhteellisen hyvät tulokset kaikissa tapauksissa, mutta osa soveltui toisiin tapauksiin selkeästi paremmin kuin toisiin. Vertailtaessa eri menetelmillä saavutettuja tuloksia on tärkeää verrata myös käsittelyaikaa ja sen suhdetta saavutettuihin tuloksiin. Todellisessa tilanteessa hajunpoistotyö joudutaan yleensä tekemään tiukalla aikataululla, ja menetelmävalinnassa etsitään hyvää kompromissia tulosten ja käsittelyajan välillä. Tässä työssä tehtyjen havaintojen valossa näyttää siltä, että käytännössä parhaat tulokset ja nopein käsittelyaika saavutetaan yhdistämällä tuuletukseen lämmitys sekä käyttämällä lisäksi hajunpoistokemikaaleja ja/tai hajunpoistoon tarkoitettuja laitteita. Laboratoriokokeiden lisäksi tutkittiin tulipalon jälkihajujen poistoa kenttäolosuhteissa. Toinen kohteista oli rivitaloasunto, jonka keittiössä oli ollut todellinen tulipalo; toinen oli purettava omakotitalo, jonka yhdessä huoneessa poltettiin hallitusti muovinen television taustalevy. Näissä tapauksissa hajunpoiston onnistumista arvioitiin mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, polyaromaattisten yhdisteiden, ammoniakin ja formaldehydin pitoisuudet sisäilmassa sekä emissiot sisäpintojen materiaaleista sisäilmaan. Aistinvaraista arviointia sisäilman laadusta ja pintamateriaalien emissioista ei tehty. Kenttämittauksissa havaittiin hajunpoistokäsittelyn jälkeen korkeampia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioita kuin ennen käsittelyä. Kyse oli pesu- ja desinfiointiaineille tyypillisistä yhdisteistä. Tulipalon yhteydessä syntyneiden yhdisteiden pitoisuudet olivat laskeneet merkittävästi haj