Viherteho-hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten viherlannoituskasvusto lopetetaan, jotta huuhtoutumisriski on pieni ja satovaikutus kevätkylvöiseen kasviin hyvä. Kenttäkokeet tehtiin Jokioisissa Luken peltolohkolla, joka oli ensimmäisenä koevuonna 2016 juuri ohittanut luomun siirtymävaiheen. Kokeen perustamista oli edeltänyt kaksivuotinen viherkesanto, jossa kasvoi puna- ja valkoapilaa sekä timoteitä ja nurminataa. Vuonna 2017 alkanutta koetta edeltävänä kesänä pellolla kasvoi em. viherkesantoa seurannut syysvehnä. Koealueet oli syyskynnetty ennen kokeiden perustamista. Koealueiden maat olivat runsasmultaista aitosavea. Kenttäkoe toteutettiin täydellisesti satunnaistettujen lohkojen kokeena, joka toistettiin kahdesti. Ensimmäisen koevuoden keväällä perustettiin viherlannoituskasvusto kuuteen koejäseneen virnapainotteisella siemenseoksella, jolla saatiin aikaan rehevä ja typpirikas biomassa. Kylvösiemenseoksessa oli rehuvirnaa, ruisvirnaa ja kauraa. Yhteen koejäseneen kylvettiin heti virnaseoksen kylvön jälkeen italianraiheinää. Lisäksi yhteen koejäseneen kylvettiin pelkästään puitavaksi valmistuvaa kauraa. Kokeet sisälsivät neljä kerrannetta, eli kaikki koejäsenet kylvettiin neljään kertaan toistaen ja ruutujen järjestys arvottiin jokaisessa kerranteessa. Alkukesän ajan ruudut olivat samanlaiset lukuun ottamatta koejäseniä, joihin oli kylvetty lisäksi italianraiheinää tai pelkästään kaura. Viherlannoitusruutuihin perustettiin loppukesällä kuusi erilaista lopetuskäsittelyä. Verranteena kasvanut kaura puitiin tuleentuneena ja sen ruudut kynnettiin syksyllä normaalisti. Sekä viherlannoituskasvuston että niiden jälkeen kasvaneiden kerääjäkasvien maanpäällinen kuiva-aineisato ja typpipitoisuus mitattiin jokaisesta ruudusta 0,25 m2 alalta läheltä maan pintaa leikatuista kasvustonäytteistä. Myös kauran olkien kuiva-ainesato ja typpipitoisuus mitattiin ennen puintia. Näiden perusteella määritettiin maanpäällisten kasvustojen kokonaistyppisato kiloina hehtaaria kohti. Näytteet otettiin aina ennen kutakin viherlannoituskasvuston tai kerääjäkasvin maahan muokkaamista. Öljyretikkaa koejäsenessä 6 ei muokattu lainkaan, ja siitä otettiin näyte lokakuun lopussa eli noin kuukautta myöhemmin kuin koejäsenten 2, 3, 4 ja 5 kasvustonäytteet. Näyte ajoitettiin ennakoituun öljyretikan kasvun loppumiseen. Ammoniumtypen (NH4-N) ja nitraattitypen (NO3-N) määrä kolmesta syvyydestä (0 – 30, 30 – 60 ja 60 – 90 cm) mitattiin ennen kokeen ensimmäistä talvea ja seuraavana syksynä kummankin viljan puinnin jälkeen. Syksylle 2017 suunniteltua aloitusvuoden näytettä ei kuitenkaan päästy maan märkyyden vuoksi ottamaan syvänäytteiden (30 – 60 cm ja 60 – 90 cm) osalta ennen kuin tammikuussa 2018. Jokaisesta ruudusta otettiin analyysiä varten vähintään 10 osanäytettä, jotka sekoitettiin ennen näytteen uuttamista ja typpimääritystä. Viherlannoitusvuotta seuranneesta viljasta mitattiin orastiheys, jyväsadon määrä ja hehtolitran paino sekä jyvien 1000 siemenen paino ja typpipitoisuus. Myös oljen typpipitoisuus määritettiin. Jyvien ja olkien typpisato määritettiin kiloina hehtaaria kohti.

2025