Keskuspankkien rooli maailmantalouden hallinnassa on kasvanut merkittävästi. Finanssikriisissä keskuspankit ottivat käyttöön poikkeuksellisia kriisitoimia, jotka toistettiin myös koronakriisissä, mutta suuremmalla volyymillä. Näyttääkin, että finanssikriisissä harjoiteltiin toimia, jotka olivat luontevia kriisityökaluja globaalin pandemian puhjetessa. Keskuspankit ovat esittäneet uudet toimet normaalin rahapolitiikan jatkeena osana finanssikriisin jälkeistä rahapoliittista ympäristöä. Uudet toimet sisältävät kuitenkin uusia vastuita, joiden poliittisia ja taloudellisia seurauksia keskuspankit eivät ole eritelleet tarkemmin. Lisäksi toimien oikeutukset ovat olleet ristiriitaisia ja sisältäneet poikkeamia finanssikriisiä edeltäneeseen konsensukseen. Näyttääkin, että toimien institutionalisointi osaksi rahapoliittista uutta normaalia on vielä kesken. Tutkin väitöskirjassani, kuinka uudet toimet ovat muuttaneet rahapolitiikan ideoita, käytäntöjä ja instituutioita. Lisäksi vertailen, kuinka Euroopan ja Yhdysvaltain keskuspankit ovat pyrkineet vakiinnuttamaan kriisitoimet osaksi rahapolitiikan työkalupakkia. Väitöskirja koostuu neljästä englanninkielisestä artikkelista, jotka paneutuvat kriisitoimien oikeuttamiseen, vielä käyttämättömien toimien poliittis-oikeudellisiin rajoitteisiin sekä kriisitoimien julkisen vastaanoton muutokseen finanssi-, euro- ja koronakriisien välillä. Tutkimusaineisto koostuu keskuspankkien mandaateista, epäkonventionaalisia toimia koskevista dokumenteista ja kriisitoimia kommentoivasta asiantuntijakeskustelusta. Aineistoa tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä, jonka avulla tunnistetaan kriisitoimien oikeuttamisen tapoja, rahapolitiikkaa ohjaavia ideoita sekä näiden sisältämiä uskomuksia ja arvostelmia mukaan lukien talousteoreettinen ja oikeudellinen perusta. Lähestymistapa yhdistää poliittisen talouden tutkimukseen kansainvälisen politiikan ja sosiologisen institutionalismin tutkimusperinteitä.

2021