Kokemuksemme ilmaston lämpenemisestä on muuttunut oudoksi, sillä se sisältää ristiriitaisia elementtejä. Tilanne vaatii sekä perustavanlaatuisia rakenteellisia muutoksia, että yksilöiden panostusta. Samalla ilmaston lämpeneminen on tulevaisuuden uhka, johon voi vielä vaikuttaa, mutta toisaalta jo tapahtunut katastrofi, johon on sopeuduttava. Ilmaston lämpenemisen outouden kanssa eläminen on itsekasvatuksellinen haaste. Itsekasvatuksella tarkoitamme omien toimintaamme ohjaavien arvojen ja päämäärien asettamista. Haaste ilmenee erityisen selvästi ilmastoaktivismissa, jossa pyritään vaikuttamaan ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviin rakenteisiin. Hankkeemme paikantaa toimintakyvyn säilymistä koskevan haasteen toivon ja toivottomuuden ongelmaan. Pelkästään toivoon nojautuminen ei nykytietouden valossa enää riitä. Toivon suhteuttaminen tilanteen monimutkaisuuteen saattaa taas johtaa helposti toivottomuuteen ja apatiaan. Siksi itsekasvatuksen tulisi pyrkiä niiden tuolle puolen. Tämä tarkoittaa näkökulman muutosta, jossa ilmaston lämpenemiseen liittyvät oudot piirteet sisällytetään osaksi ilmastoaktivismia. Näin ajatus toivosta ei rajoita toisenlaisia tulevaisuuden skenaarioita, eikä toivottomuus taas johda toimintakyvyttömyyteen. Tutkimme hankkeessamme ilmastoaktivismia itsekasvatuksena, joka tunnistaa toiminnan välttämättömyyden ja joutuu samalla tekemisiin ilmaston lämpenemisen valtavan mittakaavan sekä muuttuneen ajallisen horisontin kanssa.

2020