Ilmastoaktivistit kokoontuvat kansainvälisillä ilmastotoimintaleireillä luomaan vaihtoehtoja fossiilikapitalismiin perustuvalle yhteiskunnalle. Aktivistien toteuttama ilmasto-oikeudenmukaisuus haastaa fossiilikapitalismin: Vastarinnan ja vaihtoehtojen koreografiat kyseenalaistavat fossiilienergiayhtiöiden toiminnan ja pyrkivät pysäyttämään niiden tekemän tuhon. Tämän lisäksi koreografiat järjestetään niin, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus voisi toteutua ruohonjuuritasolla. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastelen sitä, missä ja miten ilmasto-oikeudenmukaisuutta toteutetaan tässä ja nyt sen sijaan, että poliittinen toivo ankkuroitaisiin yhä kauemmaksi lipsuvaan ilmastovallankumoukseen. Tutkimuksessa nojaan feministisen poliittisen talouden uranuurtajien J.K. Gibson-Grahamin teoriaan moninaisesta taloudesta. Sen keskeinen ajatus on kapitalismin kaikkivoipaisuuden kyseenalaistaminen eli kapitalosentrismin kritiikki. Teoria korostaa tutkijan vastuuta kuvitella ja luoda mahdollisuuksien maaperää raivaten tilaa odottamattomalle. Yhdistän teorian Eve Sedgwickin reparatiiviseen luentaan ja Elina Penttisen tutkimukseen ilon roolista kansainvälisessä politiikassa. Tutkimuksessa keskitän huomion orastaviin vaihtoehtoisen talouden käytänteihin ilmastotoimintaleireillä Saksassa, Skotlannissa, Ranskassa, Italiassa, Puolassa ja Argentiinassa. Tarkastelen ilmastotoimintaleirejä vastarinnan lisäksi tiloina, joissa erilaiset kanssaolemisen, järjestäytymisen ja voimauttavan oppimisen kokemukset ovat mahdollisia. Toteutan tutkimuksen monipaikkaisen kehollisen etnografian ja osallistavan koreografisen toiminnan keinoin. Tutkimuksessa kokeilen myös tapoja tehdä virtuaalista etnografiaa argentiinalaisten aktivistien kanssa. Osana tutkimusta järjestän osallistavia koreografisia työpajoja Euroopan ilmastotoimintaleirillä. Työpajoissa tutkitaan yhteistoiminnan keinoin millaista liikettä, kehollisuutta ja kehojen välisiä relaatioita ilmasto-oikeudenmukainen jälkikapitalismi tarvitsee.

2022