Palmuöljy on elintarvikkeiden, kuluttajatuotteiden ja polttoaineiden raaka-aine, josta suurin osa tuotetaan Indonesiassa. Öljypalmun viljely antaa elinkeinon 16 miljoonalle indonesialaiselle pientilalliselle ja työntekijälle, mutta se aiheuttaa myös metsä- ja lajikatoa, kiihdyttää ilmastonmuutosta sekä polkee maa- ja työntekijäoikeuksia, mitä EU on kritisoinut voimakkaasti. Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan seurannut globaali ruokakriisi on aiheuttaneet paradigman muutoksen, jossa EU-Indonesia -palmuöljykiistan sijaan huomio kohdistuu globaaliin ruokaturvallisuuteen. Ongelma on monitahoinen. Tässä monitieteisessä hankkeessa otetaan aiempia tapaustutkimuksia laajempi lähestymistapa ja tutkitaan palmuöljyneuvotteluja ja -politiikkaa pientuottajien, poliittisten päättäjien ja kansalaisjärjestöjen näkökulmista. Millaisia näkemyksiä eri sidosryhmillä on palmuöljystä, miten siitä neuvotellaan? Miten argumentit ja narratiivit heijastavat toimijoiden arvoja, ”hyvää ja pahaa” sekä palmuöljyn viljelyn ja käytön etiikkaa? Kuka vaikuttaa keneen ja millaisia valtasuhteita monitasoisissa palmuöljykeskusteluissa –neuvotteluissa on? Miten ristiriitoja voitaisiin ratkaista ruokaturvallisuuden takaamiseksi ja Agenda 2030 -mukaisen ratkaisun löytämiseksi? Tutkimuksen tavoitteena on 1) kontektualisoida palmuöljynarratiivin paradigmamuutosta, 2) ymmärtää sen vaikutuksia palmuöljytuotannon toimijoiden ja sidosryhmien valtasuhteisiin ja neuvotteluihin sekä 3) analysoida vaikutuksia alkutuottajiin Indonesiassa ja laajemmin globaaliin ruokaturvallisuuteen. Tutkimme asiakirja-, haastattelu-, kyselytutkimus- ja sosiaalisen median aineistoja ja yhdistämme valtiotieteen, kehitys- ja aluetutkimuksen sekä poliittisen taloustieteen teoriaa ja menetelmiä (retorinen analyysi, sosiaalisten verkostojen analyysi, sisältöanalyysi). Levitämme tuloksia tieteellisissä ja yleistajuisissa julkaisuissa ja esitelmissä kolmella kielellä (englanti, suomi, indonesia).

2023