Itämeren matalakasvuiset rantaniittyluontotyypit ovat uhanalaisia. Myös niistä riippuvaiset lajit, mukaan lukien lukuisat linnut ovat uhanalaistuneet. Niittytalouskulttuurin romahdettua ne alkoivat kasvaa umpeen. Vesien rehevöityminen ja ilmastonmuutos on todennäköisesti kiihdyttänyt negatiivista muutosta. Niittyjä on alettu ennallistamaan pääkeinona nautalaidunnus EU:n erityisympäristötuen turvin. Hoitohankkeet ovat nykyisin laajamittaisia ja ne ovat maisematasolla onnistuneet. Näyttää kuitenkin siltä, että nykykäytännöt eivät edesauta entisen kaltaisten ekosysteemien palautumisessa. Useiden lintulajien kannalta toimet ovat joko vahingollisia tai eivät ole riittävän tehokkaita ylläpitääkseen elinkykyisiä populaatioita tilanteessa, jossa vieraspedot ja ilmastonmuutoksen vaikutukset heikentävät elinmahdollisuuksia. Hankkeemme keskeinen tavoite on kehittää keinoja muokata nykyisiä laidunnustapoja siten, että rantalintujen lisääntymistulos ja populaatioiden elinkyky maksimoituisi. Työssä käytämme uhanalaisista mallilajeista, etelänsuosirristä ja suokukosta, kerättyjä pitkäaikaisaineistoja (2002-22). Pyrimme määrittelemään optimaalisen hoitoalan koon ja muodon tutkimalla elinkykyyn vaikuttavia tekijöitä suhteessa hoitoalamuuttujiin. Tutkimiamme tekijöitä ovat paikallispopulaation kasvukerroin ja sen komponentit ja lajin sisäisen geneettisen vaihtelun määrä. Tutkimme lisäksi, miten laidunnuksen aiheuttamia riskejä (pesien ja poikasten tallaantuminen, pesäsaalistus, tulvariski) voitaisiin ehkäistä pysyvän tai vaihtelevan laidunkierron ja laidunnukseen liitettävien lisähoitotoimien avulla. Kontaktimme hoitosopimusten viljelijä- ja viranomaisosapuoliin on mahdollistanut ja mahdollistaa tulosten joustavan soveltamisen. Tutkimus kattaa vuodet 2023-26, se sisältää kaksi väitöskirja projektia, ja se suoritetaan pääosin Oulun yliopistossa.

2023