Hankkeeni käsittelee kahden ranskalaisen nykyfilosofin, Jacques Derridan (1930–2004) ja Georges Didi-Hubermanin (1953), käsityksiä kuvasta, näkemisestä ja katseesta. Tutkin näiden käsitteiden suoria ja epäsuoria poliittisia merkityksiä, joita konkretisoin metsiä ja ympäristöaktivismia käsittelevien arvolatautuneiden kuvien avulla. Kirjoitan aiheesta kaksi eri näkökulmiin – teoreettiseen ja soveltavaan – painottuvaa tieteellistä artikkelia, yhden englannin- ja yhden suomenkielisen. Niillä selvennän Derridan ja Didi-Hubermanin kuvan käsitysten suhdetta ja tuon sen osaksi kotimaista keskustelua metsien arvoista. Tutkimuksen taustalla on aiempi työni jälkistrukturalistisen taidefilosofian ja taiteen kritiikin parissa. Tutkimuksen tuloksena tuotan uutta tietoa mainittujen filosofien kuvan käsitteestä ja sen poliittisista mahdollisuuksista nykytodellisuuden kiisteltyjen ilmiöiden tulkinnassa. Otan esimerkeiksi yhteensä neljä metsäaiheista nykytaideteosta ja ajankohtaista dokumenttikuvaa. Näin selvitän, millaisia yhteiskunnallisia seurauksia kuvan ja näkemisen käsitteiden kriittisellä tutkimuksella on ja miten sitä on mahdollista soveltaa juuri metsän kuviin, luontoon ja arvoristiriitojen havaitsemiseen. Nykyaikaa on kutsuttu kuvien ja visuaalisuuden valtakaudeksi. Tarkastelemani filosofit tarjoavat kuvasta käsityksiä, joka eivät perustu kuvassa näkyvään vaan päinvastoin näkymättömään ja siihen, mikä ei käänny pelkäksi tiedoksi ja käyttöarvoksi. Metsän kuvat ovat vastakkaisten arvojen risteyskohtia. Niitä tarkastelemalla lähestyn kuvien sisäistä moninaisuutta ja yhteiskunnallista merkitystä moniarvoisessa ja polarisoituvassa todellisuudessa.

2024