Yritysten vastuullinen toiminta on avainasemassa globaalien kestävyyskriisien, kuten ilmastokriisin, hillitsemisessä. Sopimukset ovat keskeisessä roolissa vastuullisessa yritystoiminnassa. Sopimusten vastuullisuusehdot liitteineen on tyypillisesti laadittu niin abstraktilla ja vaikeaselkoisella kielellä, että niistä on mahdotonta johtaa konkreettisia toimintaohjeita. Kutsumme tällaista kieltä termillä kestävyysjargon tai sustainabilitese: se on etäännyttävän hankalaa ylätason vastuullisuuskieltä, joka aukeaa vain asiantuntijoille. Hankkeemme tutkii, millaisia sopimusten tulisi kielellisesti ja sisällöllisesti olla, jotta niiden avulla voitaisiin kääntää vastuullisuusvelvoitteet konkreettisiksi, kestävää kehitystä edistäviksi toimintaohjeiksi. Tutkimuksemme keskittyy yritysten toimitusketjuissa käytettyihin sopimuksiin, niihin liittyviin eettisiin toimintaohjeisiin ja vastuullisuussääntelystä johdettuihin mallilausekkeisiin. Tarkastelemme tässä aineistossa käytettyä kestävyysjargonia omana rekisterinään, aineiston tekstilajeille tyypillisenä kielenkäytön muotona. Tavoitteemme on kuvata tämän kielenkäytön piirteitä ja osoittaa, millaiset kielelliset valinnat horjuttavat tai edistävät vastuullisuustavoitteiden toteutumista. Lisäksi haastattelemme yritysten vastuulliseen liike- ja sopimustoimintaan liittyviä avainhenkilöitä. Tutkimme, kuinka avainhenkilöiden ilmaisemat vastuullisuusdiskurssit muotoutuvat toimintaa ohjaaviksi tietorakenteiksi, millaiset vastuullisuusdiskurssit saavat keskeisen aseman ja mitä jää sanomatta. Aineiston keräämme suomalaisilta suuryrityksiltä. Sopimusten tutkiminen kielentutkimuksen menetelmin avaa täysin uusia näkökulmia sopimusten ja sopimuskäytäntöjen rooliin vastuullisessa yritystoiminnassa. Kielen ja sopimisen tutkijoista sekä yritysvastuuseen erikoistuneista juristeista koostuvan työryhmämme perimmäinen tavoite on muuttaa sopimuskäytäntöjä ja -kulttuuria, jotta ne palvelisivat aidosti vastuullisuuden ja kestävyyden tavoitteita.

2024