Hankkeen tavoitteena on tehdä näkyväksi laajamittainen rakennusten purkaminen eli rakennuskato luontokatoon rinnastettavana ilmiönä. Tutkimme rakennuskadon historiallisia, käsitteellisiä ja yhteiskunnallisia taustoja ja nostamme esiin modernin arkkitehtuurin purkuaallon yhteiskunnallisena prosessina, johon on myös mahdollista vaikuttaa. Vertaus biosfäärin kriisiin tekee mahdolliseksi ekologian ja suojelubiologian käsitteellisten ja kokeellisten näkökulmien hyödyntämisen rakennussuojelun kontekstissa ja siitä käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Analogia pohjaa myös siihen, että tällä hetkellä ihmiskunta käyttää rakentamiseen puolet kaikista hyödyntämistään neitseellisistä luonnonvaroista, jotka ovat pääasiassa nykyisiä elämänmuotoja, kuten metsiä, sekä muinaisen elämän sedimentoitunutta materiaa, kuten betonin raaka-ainetta kalkkikiveä. Tästä syystä purkaminen ja uudisrakentaminen ovat myös luontokatoa ja ilmastokatastrofia kiihdyttävä ilmiö. Suuri yleisö ei tällä hetkellä hahmota rakentamista merkittävänä tekijänä elonkirjon kuihtumisessa, ilmastonmuutoksessa ja jätekatastrofissa. Sen sijaan pikamuoti, autoilu, lentäminen ja lihansyönti tai niiden välttäminen ovat jopa elämäntapakysymyksiä. Rakennussektorin luontovaikutusten laajamittainen tunnetuksi tekeminen edellyttää sekä uutta tutkimusta että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvaa tutkitun tiedon viestintää. Aihe on ajankohtainen, sillä edessä näyttää olevan purkuaalto, joka on jopa rajumpi kuin 1960–1970-luvuilla. Hanke tarttuu tähän tehtävään monitieteisestä näkökulmasta. Monialaisessa työryhmässämme yhdistyvät arkkitehtuurin-, yritys- ja oikeushistorian sekä ekologian, filosofian ja arkkitehtisuunnittelun asiantuntemus ja metodit. Akateemisten tuotosten lisäksi luomme sekä asiantuntijoille että laajemmille yleisöille suunnattua yleistajuista ja havainnollistavaa tietoa.

2025