Jätteen merkitys vaihtelee niin ihmisten kuin muunlajistenkin välillä. ”Toisen jäte on toisen aarre” pitää paikkansa ruuanjätteitä etsiville kaupunkirotille, sillä ne ovat riippuvaisia ihmisten materiaalivirroista. Tässä hankkeessa tarkastelemme, miten jätteiden lajittelu ja käsittely on järjestetty monikulttuurisessa ja -lajisessa yhteiskunnassa ja mitä ne kertovat jätteen merkityksistä. Jätteisiin liittyvät yhtäältä yksittäisten ihmisten toimet mutta toisaalta myös kulttuuriset käytänteet, jätekansalaisuuteen liitetyt mielikuvat sekä odotukset, yhteisön tuki, materiaaliset haasteet sekä käsitykset identiteetistämme ja asemastamme osana ympäristöä. Tutkimus jakautuu kolmeen vaiheeseen: 1) suomalaisen ympäristökansalaisuuden identiteetti, 2) monilajinen jätehuolto ja 3) jätekansalaisuuden odotukset ja haavoittuvissa asemassa olevien jätehuolto. Tarkastelemme uudistavan, eli transformatiivisen, oppimisen mahdollisuuksia maahanmuuttajien, niin kutsuttujen kantasuomalaisten ja rottien jätekansalaisuuksien muotoutumisessa. Aineiston keräämisessä, analysoinnissa sekä suosituksia laadittaessa lähestymme jätekansalaisuuden odotuksia sekä mahdollisuuksia sosiaaliset, poliittiset, kulttuurilliset, ekologiset ja taloudelliset ulottuvuudet huomioiden. Jäte on oivallinen tutkimuksen polttopiste, koska se sitoo ihmiset ympäristöönsä ja muihin lajeihin, välillä epämiellyttävästikin. Yhdistämme luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä ja kasvatustieteitä, kun tutkimme jätteiden käsittelyn käytänteitä ja seurauksia sekä ympäristökansalaisuutta systeemisestä näkökulmasta. Tuotamme kansainvälisesti uutta ja vaikuttavaa tutkimusta monilajisen kansalaisuuden kietoutumisesta jätehuollon materiaalisten ja kulttuuristen odotuksien sekä käytänteiden ympärille. Monimuotoinen lähestymistapamme mahdollistaa syvällisen ymmärryksen kestävyys- ja eriarvoisuushaasteista sekä mahdollistaa toimenpiteiden suosittamisen osallistavan ympäristökansalaisuuden ja kiertotalouden tueksi.

2025