Results and impact

Mallit, joilla kuvataan ojitusalueiden eri kasvupaikkatyypeillä kasvavien männyn, hieskoivun ja kuusen puukohtaisen pohjapinta-alan kasvun ja pituuden riippuvuutta kasvupaikka-, metsikkö- ja puutunnuksista on laadittu, testattu, julkaistu ja liitetty mm. MELA-simulaattoriin. Mallien avulla voidaan nyt ennustaa varsin luotettavasti puuston kasvu kaikilla turvemaan kasvupaikoilla maan eri osissa ja erilaisten puulajisuhteiden vallitessa. Pitkän aikavälin tuotosmalleilla (laadittiin Metlan kestokoeala-aineistoista)kuvattiin tuotoskyky, joka on hyvällä metsänhoidolla saavutettavissa turvemaan eri kasvupaikoilla Etelä-Suomessa. Metsänkasvatuskelpoisilla suotyypeillä puuntuotoskyky paranee ojituksen vaikutuksesta huomattavasti 20 vuoden kuluessa ojituksesta ja edelleen ainakin 40 vuoden ojitusikään saakka. Ojituksen aiheuttamia muutoksia puuston ja muun kasvillisuuden kokonaisbiomassan tuotoksessa, hiili- ja ravinnemäärissä sekä niiden allokaatiossa tutkittiin yhteistyössä Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen kanssa. Tulosten mukaan Etelä-Suomessa keskiravinteisen ojitusaluemännikön puuston biomassa 50 v. ojituksen jälkeen on noin 80 tonnia hehtaarilla eli 10-kertainen vastaavan ojittamattoman suon puustoon verrattuna. Vaikka kasvava puusto sitoo myös huomattavan määrän ravinteita, kasvupaikkojen pintaturpeen (0-50cm) ravinnemäärien ei havaittu vähenevän, mikä osaksi johtuu turpeen tiivistymisestä, osaksi mahdollisesti ulkopuolelta tulevista ravinnelisistä. Kuitenkin puusto sitoo huomattavan osan monien kivennäis- ja hivenravinteiden kokonaismääristä, minkä takia mm. hakkuiden vaikutuksia ravinnetasapainoon on tarpeen edelleen selvittää. Suometsien kasvatushakkuiden perusteita varten tutkittiin suopuiden välisen vuorovaikutuksen luonnetta (valo/ravinnekilpailu) erilaisissa kasvuoloissa, sekä harvennuksen puuntuotannollisia ja ekologisia vaikutuksia. Tulosten mukaan mäntyvaltaisissa suometsissä puiden välinen kilpailu ravinteista ja juuristotilasta on ainakin ensiharvennusvaiheeseen saakka voimakkaampaa kuin valokilpailu. Siten harvennus parantaa sekä vallitsevien että vallittujen puiden ravinnetilaa ja kasvua. Liian aikainen tai voimakas harvennus voi kuitenkin aiheuttaa metsikkötasolla tuotostappioita. Harvennuksen vaikutukset pohjavesipinnan tasoon olivat vähäisiä. Tutkimuksia hakkuiden vaikutuksista suometsien ravinnetilaan ja puuston kehitykseen sekä kasvumallien tarkentamista mm. kasvatushakkuiden, kunnostusojituksen ja lannoituksen vaikutusten osalta jatketaan osana Metlan SUO-tutkimusohjelmaa.