2014

2021

Tavoitteet: Hankkeen päätavoitteena on edistää kalojen terveyttä ja hyvinvointia, lisätä tietoa kalavirusten esiintymistä, esiintymiseen liittyvistä tekijöistä ja tartuntateistä. Tavoitteena on tunnistaa sellaisia uusia kalavirustauteja, joilla on merkitystä kalojen erityisesti viljeltyjen kalojen terveydelle ja hyvinvoinnille. Vuonna 2012 todettiin IPN-tautia (infectious pancreatic necrosis, tarttuva haimakuoliotauti) todettiin ensi kertaa useilla sisävesialueen kalanviljelylaitoksilla. Laitokset sijaitsivat Kymijoen, Vuoksen ja Kemijoen vesistöissä Suomen merialueella IPN-virusta todetaan vuosittain, mutta sisävesialueella IPN oli vuoteen 2012 asti hyvin harvinainen. IPN-tautia voidaan tämän perusteella pitää Suomea uhkaavana kalatautina, joka voi aiheuttaa merkittäviä tappioita elinkeinolle. Alustavien tutkimustemme mukaan Suomen sisävesistöstä eristetyt IPNV-kannat ovat genoryhmää 2, kun taas merialueilta on löydetty genoryhmien 2, 5 ja 6 viruskantoja. Suomen sisävesialue on vapaa genoryhmän 5 IPNV-tartunnoista. Genoryhmän 5 IPNV on sisävesialueella lakisääteisesti vastustettava tauti, joten toimenpiteet taudin hävittämiseksi tehdään viranomaisten johdolla. Työn tarkoituksena on selvittää virusgenomia laajemmin sekvensoimalla, miten IPN-virus leviää Suomessa sisämaan kalanviljelylaitoksilla ja löytyykö syy eri puolella maata esiintyneisiin taudinpurkauksiin yhteisestä lähteestä sekä IPN-viruskantojen sukulaisuussuhteita ja taudinpurkausten epidemiologiaa vertaamalla virusten koko genomisekvenssejä keskenään sekä muihin tunnettuihin IPNV-kantoihin. Infektiokokeiden avulla on tarkoitus selvittää suomalaisten IPN -viruskantojen taudinaiheutuskykyä kirjolohessa. Kahdella järvisuomalaisella kalalaitoksella on todettu kohonnutta kuolleisuutta harjuksen poikasilla vuodesta 2002 lähtien. Näillä laitoksilla kasvatetaan usein lajin poikasia käyttäen pintavettä. 14 näytteestä on eristetty virus, joka on koko G-geenin ja osittaisen RNA-polymeraasi (L)geenin sekvensoinnin sekä epäsuoran immunofluoresenssivasta- ainetestin (IFAT) perusteella virus luokiteltiin perhabdoviruksiin kuuluvaksi ahvenen rhabdovirukseksi (PRV). G- ja L-geenisekvenssien perusteella voitiin todeta kaikkien eristysten olevan lähes 100 % identtisiä keskenään molemmilla laitoksilla. Ahvenen rhabdoviruseristykset olivat hyvin lähellä Itämerestä ahvenesta, Perca fluviatilis ja merilohesta, Salmo trutta trutta eristettyjen kantojen kanssa. Nämä kannat ovat läheistä sukua ahvenesta, harjuksesta ja kuhasta, Sander lucioperca Ranskassa eristettyjensekä tanskalaisen hauesta, Esox lucius eristetyn kannan kanssa. 80-luvun loppupuolella pohjoissuomalaisesta laitoksesta on eristetty perhabdoviruksiin kuuluva sea trout rhabdovirus järvitaimenesta, Salmo trutta m. lacustris.Infektiokokeiden avulla on tarkoitus selvittää suomalaisten perahbdoviruskantojen taudinaiheutuskykyä. Kirjolohen verenvuotoseptikemia (VHS) on helposti leviävä virustauti, joka aiheuttaa runsasta kalakuolleisuutta ja siten taloudellisia tappioita kalanviljelylaitoksilla. Suomessa VHS-virus eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 yhden ahvenanmaalaisen ja neljän pyhtääläisen ruokakalalaitoksen sairaista kirjolohista, Oncorhynchus mykiss (Walbaum). VHSVn ominaisuuksia ja epidemiologiaa on tutkittu vuonna 2013 päättyneessä hankkeessa ” Kalojen tarttuva verenvuotoseptikemia (VHS) Suomessa: viruskantojen tutkimus ja taudin epidemiologia kalanviljelylaitoksilla ja merialueen luonnonkaloissa VHSV”. Suomesta eristettyjen VHSV – kantojen epidemiologiaa tutkitaan edelleen.