2007

Kirkinen, Johanna; Hillebrand, Kari; Savolainen, Ilkka

Julkaisussa tarkastellaan turvemaan energiakäytön hyödyntämisestä aiheutunutta ilmastovaikutusta maankäyttönäkökulmasta. Käsitellyt turvemaat ovat metsäojitettu suo ja suopelto. Näitä turvemaita käytetään energiantuotantoon seuraavasti: ensin turvemailta tuotetaan polttoturvetta, jonka jälkeen alue joko metsitetään tai aluetta käytetään ruokohelven viljelyyn. Turvemaan jälkikäytössä syntynyttä puubiomassaa tai ruokohelpeä käytetään energiantuotantoon. Yhtenä tärkeänä näkökulmana julkaisussa käsitellään myös uuden polttoturpeen tuotantoteknologian tuomia mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseksi eli uuden turvetuotantomenetelmän vaikutusta turvemaan hyödyntämisen ilmastovaikutukseen. Turvemaan hyödyntämisen ilmastovaikutusta verrataan myös venäläisen ja puolalaisen kivihiilen elinkaaren ilmastovaikutukseen. Ilmastovaikutusta arvioidaan säteilypakotteella. Ilmastovaikutuksen laskennassa otetaan huomioon koko energiantuotannon elinkaari, joka alkaa turpeen tuottamisesta alueen jälleenkäsittelyyn ja jälkikäytön tuotoksen hyödyntämisestä energiantuotantoon. Myös turvemaan alkutilanteen kasvihuonekaasupäästöt ja -nielut ovat mukana laskennassa muodostaen päästöjen vertailutilanteen. Tällöin nähdään kokonaisvaltaisesti, mikä on turvemaan hyödyntämisen ilmastovaikutus, kun turvemaan tuotantoon ottamisen johdosta toteutumatta jääneet päästöt ja nielut otetaan huomioon laskennassa. Tutkimuksessa käytetyt tarkasteluaikojen pituudet ovat 100 ja 300 vuotta sekä säteilypakotetuloksille että uusiutuvan energian tuotannolle ja vertailutilan päästöille. Metsäojitetun suon hyödyntäminen energiantuotantoon tuottaa alhaisemman ilmastovaikutuksen elinkaarinäkökulmasta kuin vastaavan energiamäärän tuottaminen kivihiilellä, jos alueen jälkikäytössä tuotettu uusiutuva polttoaine (puu tai ruokohelpi) otetaan huomioon jo sadan vuoden tarkasteluajalla. Turvemaan hyödyntämisen elinkaaren alussa tuotetulla turpeella polton CO2-päästöt ovat merkittävässä osassa ilmastovaikutuksen muodostumisessa. Toisaalta, kun turve on hyödynnetty, saadaan alueelta tuotetuksi hiilidioksidineutraalia polttoainetta, joko ruokohelpeä tai puubiomassaa, joka alentaa kokonaisilmastovaikutusta suhteessa tuotettuun energiamäärään. Viljelyssä olevan suopellon päästöt ovat merkittävät. Tämän vuoksi suopellon hyödyntäminen ensin turvetuotantoon ja sitten joko metsitykseen tai ruokohelven viljelyyn, aiheuttaa alhaisemman ilmastovaikutuksen kuin metsäojitetun suon tai kivihiilen hyödyntäminen energiantuotantoon. Ruokohelven viljely ja metsitys ovat turvemaan jälkikäyttövaihtoehtoina ilmastonäkökulmasta samaa luokkaa. Uusi turvetuotantomenetelmä vähentää hieman turvemaan hyödyntämisen kokonaisilmastovaikutusta. Venäjältä ja Puolasta tuotetun kivihiilen ilmastovaikutukset elinkaarinäkökulmasta ovat hyvin lähellä toisiaan.