2000

Klinge, Paul

Tässä kirjallisuusselvityksessä on käyty läpi erilaisia elementtimallin dynaamisia tiivistysmenetelmiä. Tässä yhteydessä keskityttiin alempiin taajuuksiin (alle 100 Hz), joissa laitteiden käyttäytymistä mallitetaan yleensä elementtimenetelmällä. Valitettavasti useimpien esitysten yhteydessä on käytetty varsin pieniä ja yksinkertaisia esimerkkejä. Siten käytettävän menetelmän valinta vaatii vielä lupaavimpien menetelmien vertaamista suuremmalla ja realistisemmalla esimerkillä. Eri tyyppisistä menetelmistä voi kuitenkin sanoa seuraavaa: Suorien tiivistysmenetelmien tulos on suoraan käytettävissä ilman jälkikäsittelyä. Useimmat kuvaavat liitoksen staattisen käyttäytymisen tarkasti. Dynaamisten ominaisuuksien parantamiseksi voidaan joutua ottamaan mukaan ylimääräisiä vapausasteita. Värähtelymuotojen synteesi on koeteltu menetelmä, jonka tarkkuus ja toimivuus suurillakin malleilla tunnetaan. Periaatteessa moduliin tarvitaan vain liitos ja ominaismuotoja. Jos visualisointivapausasteetkin otetaan "liitokseen" mukaan, niin tulosta ei tarvitse laajentaa. Taajuusvastemenetelmillä voidaan periaatteessa päästä todella suuriin tiivistyksiin, niiden teoreettisen tarkkuuden vuoksi. Niillä lasketaan suoraan vastetta. Jos ominaismuodot ja -taajuudet halutaan, on ne määritettävä erikseen. Taajuusvastemenetelmät sopivat suoraan yhteen mitatun datan kanssa.