1989

Forsen, Holger

Perinteisesti viilua on kuivattu konvektiokuivausmenetelmällä eli hyväksikäyttämällä kuumaa ilmaa. Kontaktikuivauksessa viilu kuivataan kuumien manttelilevyjen välisessä puristuksessa, jolloin saavutetaan lukuisia etuja kuumailmakuivaukseen verrattuna. Näitä ovat pienempi energiantarve, lyhyempi kuivausaika ja tasaisempi viilu. Vaikeutena ovat olleet kuivaajan täyttö ja purkaus sekä höyryn ja pihkan poisto. Tavoitteena kontaktikuivauskokeissa oli selvittää eri puristusolosuhteiden vaikutusta kuusi- ja koivuviilun kuivaukseen. Viilun laadun kannalta saavutettiin parhaat kuivaustulokset puristuslämpötilan ollessa 180 °C ja puristuspaineen ollessa 0,2 MPa. Puristuslämpötilan kasvaessa nopeutui viilun kuivuminen eksponentinalisesti. Sen sijaan puristuspaineen vaikutus kuivumiseen oli melko vähäinen. Puristuslämpötilan ylittäessä 180 °C alettiin havaita viilun tummumista. Korkeissa lämpötiloissa alkoivat kuivat oksat irrota viilusta. Nostettaessa puristuspainetta viilun puristuma kasvoi, kun taas leveyskutistuma näytti hieman pienenevän. Puristuma-arvot olivat kokeista riippuen 9-10 % ja leveyskutistuma-arvot 1-2 %. Viilun halkeilua esiintyi runsaasti käytettäessä matalia paineita (£ 0,15 MPa). Korkeissa paineissa taas halkeamien koko ja lukumäärä vähenivät, mutta toisaalta viiluun syntyi selvemmin manttelilevyjen muodostamia jälkiä. Tehtyjen kokeiden perusteella laskettiin teoreettinen energiankulutus ja lämmönsiirtokertoimen arvo kontaktikuivaajalle. Lämmönkulutukset vaihtelivat koesarjoista riippuen välillä 2,7-3,0 MJ/kg H2O tai vastaavasti 1 200-2 000 MJ/m3 kuivaa viilua ja lämmönsiirtokertoimen arvot vaihtelivat välillä 250 - 450 W/m2 °C.