1988

Viitaniemi, Pertti

Puun solukkojen pääasiallisin suunta ei yleensä noudata rungon tai muun puun osan pituusakselin suuntaa, vaan solut ovat järjestäytyneet loivan spiraalin muotoon ytimen ympärille. Puun pinnalla havaittava kierteisyys ei ole vakio koko rungossa, vaan muuttuu ytimestä lasketun eli kambiaalisen iän kasvaessa. Kierteisyyden fysiologista syytä ei tunneta. Monista eri puulajeista tehdyt havainnot kuitenkin osoittavat, että kullakin puulajilla on sille ominainen kierteinen rakennetapa. Suomalaisen männyn (Pinus silvestris L.) todettiin noudattavan hyvin havupuille tyypillistä kierteisyyttä. Kierteisyys alkaa hyvin loivana, mutta saavuttaa nopeasti maksimiarvon vasenkierteisyytenä 15 - 20 vuoden iässä. Tämän jälkeen kierteisyys vähenee ja muuttuu oikeakierteisyydeksi puun ollessa 60 - 80 vuoden ikäinen. Suomalaisen kuusen (Picca abics (L.) Karst.) kierteisyys sen sijaan ei ole yhtä systemaattista kuin männyn. Tosin kummassakin on nähtävissä alkuvuosien selvä muutos ja vanhemman iän kierteisyyden muutos oikealla, mutta muutokset ovat huomattavasti lievempiä mäntyyn verrattuna. Oleellisinta kuusen kierteisyydessä ovat joskus esiintyvät äkilliset muutokset, joissa jopa kierteisyyden suunta muuttuu hyvin nopeasti. Useimmiten kierteisyys on kuitenkin lievää koko ajan.