2025

Nieminen, Lea; Torvelainen, Päivi

Kielentutkijan ja puheterapeutin työvälineisiin kuuluu erilaisia menetelmiä, joilla voidaan analysoida ja arvioida kielellistä kehitystä sekä paikallistaa tuen tarpeessa olevia osa-alueita. Kielen kehityksen arviointimenetelmät voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä on vapaassa keskustelussa tuotetun spontaanin puheen analysointi ja toisessa strukturoitu ja normitettu testi. Näiden väliin sopivat esimerkiksi kuvasarjojen avulla elisitoidut tai uudelleen kerrotut tarinat, joiden arvioinnissa sovelletaan ennalta sovittuja kriteerejä. Parhaassa tapauksessa arviointimenetelmä on alun perin kehitetty samaan kieleen, jossa sitä myös käytetään. Suomessa kuitenkin arvioinnin taustalla on usein kansainvälisen tutkimuksen kautta tänne rantautuneita, alkujaan valtaosin englanninkielisiä menetelmiä, joista hyödyllisiksi havaitut menetelmät on mukautettu meille myös kliiniseen työhön. Menetelmän sovittaminen uuteen kieleen ei missään tilanteessa tarkoita suoraa kääntämistä vaan monipuolista muokkaamista (van de Vijver & Hambleton, 1996; ITC, 2017), jotta menetelmä säilyttäisi alkuperäisen funktionsa ja validiutensa. Vain valideilla menetelmillä voidaan tunnistaa kielenkehityksen viiveitä ja poikkeamia luotettavasti, jolloin oikea-aikainen interventio on mahdollista (Kurbatfinski ym., 2024). Tässä artikkelissa esittelemme validiuden osa-alueita, käsittelemme sekä vapaaseen keskusteluaineistoon että normitettuihin testeihin perustuvien morfosyntaktisen kehityksen arviointimenetelmien muokkausta suomen kieleen ja pohdimme, miten menetelmien validius toteutuu.