Kansainvälisen korkeakoulutuksen periaatteet ja käytännöt ovat lähtökohtaisesti jännitteisiä. Yhtäältä kansainvälinen korkeakoulutus nojaa ilmastoa ja ympäristöä kuormittaviin toimintoihin, kuten lentoliikenteeseen. Toisaalta kansainvälinen korkeakoulutus tukee ns. yhteisen hyvän tavoitteita, kuten globaalia tiedonmuodostusta sekä osaamiskapasiteetin ja kansainvälisten yhteistyövalmiuksien vahvistamista eli seikkoja, jotka ilmastokriisin hillinnässä ja sopeutumisessa ovat välttämättömiä. Tutkimuksessani selvitän, miten korkeakoulujen kansainvälistä toimintaa voidaan toteuttaa ekologisesti ja sosiaalisesti (ekososiaalisesti) kestävällä tavalla. Tutkimukseni kohdistuu kahden suomalaisen monitieteisen korkeakoulun kansainväliseen toimintaan. Teen yhteistyötä myös kansainvälisen koulutusalaverkoston (Climate Action Network for International Educators - CANIE) kanssa, joka mahdollistaa kansainvälisesti reflektiivisen otteen tarkastella ja tukea suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisen toiminnan ekososiaalisia periaatteita ja käytäntöjä. Sovellan tutkimuksessani etnografiaa ja diskurssianalyysiä ammentavaa neksusanalyysiä, ecojustice-tutkimusta ja pragmaattista sosiologiaa. Tämä mahdollistaa sekä korkeakoulujen omien lähtökohtien että ekososiaalisesti kestävää kansainvälistä korkeakoulutusta koskevien yhteiskunnallisten kehitystrendien kriittisen tarkastelun. Tutkimusasetelmassani keskeistä on myös ekososiaalisesti reilun kehityksen stimuloiminen tutkimuksen avulla. Tutkimuksen kautta tavoitellun muutoksen lopputulosta ei kuitenkaan voida tietää etukäteen, vaan ymmärrys muutoksen tarpeesta, siihen liittyvistä periaatteista ja käytännöistä tarkentuu tutkimuksen aikana, yhteistyössä partneriorganisaatioiden kanssa (korkeakoulut, CANIE). Tutkimuksella ei tavoitella kaupallista tuotteistamista, vaan tavoitteena on olla mukana ratkaisemassa tämän päivän viheliäisiä ongelmia, josta ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat ekososiaaliset haasteet ovat yksi akuuteimmista.

2023