Reaalifantastikkoja voisi pitää Suomen maagisina realisteina. Tämän avoimen kirjailijaryhmän ydinjäsenten, Pasi Ilmari Jääskeläisen, JP Koskisen, Anne Leinosen ja J. Pekka Mäkelän, teoksia ei ole aiemmin laajasti tutkittu. Väitöskirjassani kartoitan heidän tuotantonsa yhteisiä piirteitä, poetiikkaa, ja sen paikantumista osaksi kotimaista spekulatiivista nykykirjallisuutta. Reaalifantastikot ovat erottautuneet omaksi kirjailijaryhmäkseen Jääskeläisen "Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura" -blogissaan vuonna 2006 julkaisemilla julistusmaisilla kirjoituksilla. Jääskeläisen ”Reaalifantastikot ja reaalifantasia” -tekstin mukaan ryhmä ei halua vetää rajaa spekulatiivisia, todellisuuden rajoista irrottautuvia, keinoja hyödyntävän kirjallisuuden, kuten fantasian ja scifin, ja realistisia konventioita noudattavan proosan välille. Se käyttää teksteistään käsitettä ”reaalifantasia” välttääkseen lokeroitumista yhteenkään genreen. Spekulatiiviset keinot ovat valtavirtaistuneet kotimaisissa kulttuurituotteissa 2000-luvun alun jälkeen. Väitöstyöni auttaa ymmärtämään tätä ilmiötä. Yhdistän tutkimuksessani kirjallisuuden kontekstoivaa ja tematisoivaa lähilukua teoreettiseen pohdintaan: rakennan siltaa spekulatiivisen fiktion teorioiden ja kertomusten outoihin ilmiöihin keskittyvän epäluonnollisen narratologian välille. Otan kantaa myös genreistä ja postmodernismin jälkeisestä kirjallisuudesta käytävään akateemiseen keskusteluun. Väitöstyöni kohdeaineiston muodostaa kuusi aikuisille suunnattua romaania. Jokaisessa väitöskirjani kolmessa artikkelissa keskityn kahteen kohdeteoksistani ja yhteen tai kahteen kertomuksen peruskäsitteeseen: henkilöhahmoon, kerrontaan sekä kertomuksen aikaan ja tilaan. Hypoteesini mukaan spekulatiivisen ja arkikokemuksen sekoittuminen näkyy reaalifantastikkojen teoksissa erityisesti rajojaan rikkovina unina.

2023