2019

Tanskanen, Ilona

Ajan henki lain kirjaimessa. Suomalaisten lastensuojelulakien ja -asetusten ideologiat tarkastelee sitä, millaisia ideologioita suomalaisissa lastensuojelulaeissa ja -asetuksissa esitetään ja miten. Tutkimusotteena on kriittinen diskurssianalyysi, jota on sovellettu niillä aloilla, joiden kanssa tutkimus keskustelee: kielentutkimuksessa ja yhteiskuntatieteissä. Tulokset ovat hyödynnettävissä ammattitekstien laadinnassa ja tulkinnassa. Ensimmäisessä lastensuojelulaissa ja -asetuksessa (1936) ideologiaksi muodostuu kasvatusideologia. Viranomaiset ohjataan, enimmäkseen velvoitetaan, lastensuojelun institutionaalisiin ja kasvatuksellisiin toimenpiteisiin määriteltyjen ehtojen täyttyessä. Lapset, nuoret henkilöt, vanhemmat, huoltajat, kasvattajat ja lastensuojelun toimijat esitetään ennen kaikkea viranomaisten toiminnan kohteina. Toisen lastensuojelulain ja -asetuksen (1983) palveluideologian muodostumisessa on merkittävä rooli sillä, että lastensuojelulain ensimmäisessä kokonaisuudistuksessa yhteiskunnallisen ohjailun tapaa demokratisoitiin, vähennettiin epäsymmetrisen valtasuhteen osoittamista. Aiempaa enemmän ilmaistaan tavoitteena olevia asioita pikemmin kuin vältettäviä asioita. Lastensuojelu tuodaan esiin ennen kaikkea palveluna, siihen sisältyvänä kasvun tukemisena ja institutionaalisina toimina, esimerkiksi valvontana. Kolmannessa lastensuojelulaissa (2007) lastensuojelu tuodaan esiin asiakkuutena ja lapsi, nuori, vanhemmat, huoltajat sekä lasta hoitavat asiakkaina. Asiakkuusideologiaa muodostetaan esimerkiksi siten, että lastensuojelun prosesseja säännellään aiempaa yksityiskohtaisemmin. Lastensuojelun esitetään aiempaa painokkaammin sisältävän yhteistyötä. Tekstin lukijallekin muodostetaan yhteistyökumppanin roolia esimerkiksi siten, että kolmas lastensuojelulaki sisältää aiempia lastensuojelulakeja enemmän lukuohjeita, metatekstiä. Suomalaisten lastensuojelulakien ideologiat kytkeytyvät siihen historiallisyhteiskunnalliseen kehykseen, jossa kukin laeista on laadittu. Niissä näkyy suomalaisen yhteiskunnan kehitys maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi sekä jälkiekspansiiviseksi hyvinvointivaltioksi.