2021

Mäkinen, Mikko; Jussila, Japo; Sjövik, Rosanna; Ventelä, Emmi; Kokko, Harri; Pesonen, Aake; Ruokonen, Timo J.

Vaarantuneiden jokirapukantojen uhkana on vesistöihimme hyvin sopeutunut vieraslaji, täplärapu, ja sen kantama, erityisesti jokiravuille kohtalokas rapuruton muoto. Rapupopulaatioiden paikantaminen ja seuranta on perinteisesti perustunut paikallistietoon ja koeravustuksiin. Viime vuosien aikana ympäristö-DNA:n (eDNA) käyttöön perustuvat menetelmät ovat kehittyneet varteenotettavaksi vaihtoehdoksi perinteisten menetelmien rinnalle. eDNA-menetelmän avulla voidaan vesinäytteestä tunnistaa kohde-eliöt molekyylibiologisin menetelmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuuko eDNA-menetelmä käytettäväksi rapupopulaatioiden havainnoinnissa suomalaisissa vesistöissä ja verrata saatuja tuloksia perinteisiin havainnointimenetelmiin. Valtaosassa kohteista mertapyynti ja eDNA tuottivat havaittujen lajien osalta saman tuloksen. Osassa kohteita kuitenkin havaittiin eDNA-menetelmällä viitteitä joki- ja täpläravuista, mutta niitä ei saatu mertapyynnissä saaliiksi. Lisäksi osassa kohteista havaittiin myös rapuruttoa aiheuttavan Aphanomyces astaci -sienen DNA:ta. Mertapyyntiin verrattuna eDNA-menetelmä on työmäärältään kevyempi ja rapuruton leviämisriski on menetelmää käytettäessä pienempi. On kuitenkin huomioitava, että mertapyynnillä saatavaa rapukannan tiheysarviota ei eDNA-menetelmän avulla kyetä luotettavasti tuottamaan. Kuitenkin eDNA-menetelmän käyttö yhdistettynä paikallistietämykseen on tehokas rapupopulaatioiden havainnointiin.