2019

Arola, Hanna

Pelloille tehtävän kipsinlevityksen vesistövaikutuksia tutkittiin Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteishankkeessa ”SAVE - Saaristomeren vedenlaadun parantaminen peltojen kipsikäsittelyllä”. Hanke oli ympäristöministeriön rahoittama hallituksen kärkihanke. Siinä missä kipsin, eli kalsiumsulfaatin, levitys on vähentänyt pelloilta tulevaa fosforikuormitusta, se on toisaalta nostanut pilottialuetta halkovan Savijoen sulfaattipitoisuuden kolminkertaiseksi. Suuren sulfaattipitoisuuden tiedetään olevan haitallista vesieliöille, kuten kaloille. Näin ollen Jyväskylän yliopisto selvitti kipsinlevityksen vaikutuksia taimenen (Salmo trutta) varhaisten elinvaiheiden säilyvyyteen ja kasvuun. Tutkimusmenetelmänä käytettiin mädinhaudontakoetta, joka alkoi lokakuussa 2017 ja päättyi toukokuussa 2018. Kokeessa oli kolme mädinhaudontapaikkaa: vertailu- ja kipsinlevitysalue Savijoella ja metsäisen valuma-alueen vertailupaikka läheisellä Järvijoella. Kipsikäsittelyn oletettiin joko lisäävän mädin säilyvyyttä vähentyneestä kiintoainekuormituksesta johtuen tai vähentävän sitä sulfaattipitoisuuden nousun seurauksena. Säilyvyys oli matala kaikilla koepaikoilla. Huhtikuussa keskimääräinen säilyvyys Savijoen vertailupaikalla, kipsinlevityspaikalla ja Järvijoella oli 7, 13 ja 26 %. Toukokuuhun mennessä kaikki elävät alkiot olivat kuoriutuneet, mutta säilyvyys oli laskenut entisestään. Toukokuun lopulla Savijoella ei havaittu lainkaan eläviä yksilöitä, ja Järvijoella keskimääräinen säilyvyys oli 9 %. Kaikkiin haudontasylintereihin oli kertynyt hiekkaa, mikä todennäköisesti vähensi säilyvyyttä. Alkioiden ja poikasten kasvu riippui pääsääntöisesti päiväastekertymästä, eikä yksilöiden pituudessa ollut suuria eroja eri paikkojen välillä. Kipsinlevityksen vaikutuksia taimenen varhaisiin elinvaiheisiin ei pystytty arvioimaan kunnolla sylintereihin kertyneestä hiekasta johtuen. Koe olisikin syytä toistaa, sillä tällä haudontakoejaksolla oli jokseenkin poikkeukselliset sääolot.