2020

Leinonen, Emilia

Tämän väitöskirjan aiheena on toimeksiantosopimukseen perustuva ikääntyneiden pitkäaikainen perhehoito. Ikääntyneiden perhehoidolla tarkoitetaan iäkkään ihmisen hoivan ja asumisen järjestämistä perhehoitajan kotona. Teoreettisen taustan muodostavat hoivan kotiuttamisen ja semiformaalin hoivan käsitteet, joiden kautta paikannan perhehoitoa julkisen ja yksityisen muuttuvilla rajoilla. Tässä väitöskirjassa analysoin perhehoitoa sekä hoivapolitiikkana että arjen kokemuksina hoivatyön, resilienssin, hoivan tilojen ja hoivan ajan kautta. Tutkimuksessa on hyödynnetty kahta laadullista menetelmää: diskurssianalyysin piiriin kuuluvaa WPR-metodia sekä temaattista analyysia. Artikkeli I perustuu poliittiseen ja lainsäädännölliseen asiakirja-aineistoon ja artikkelit II-IV perhehoitajien haastatteluihin. Lisäksi artikkelissa III aineistona on hyödynnetty tutkimuspäiväkirjaa ja lyhyttä kyselyä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ikääntyneiden perhehoidon kehittäminen perustuu ikääntyneiden palvelutarpeiden kasvuun ja laitosmaisen hoivan vähentämistavoitteeseen. Taustalla vaikutti oletus siitä, että kodinomainen palvelumuoto on parempi kuin laitoshoito sekä ikääntyneelle itselleen että julkiselle taloudelle. Perhehoitajan näkökulmasta hoivan kotiuttaminen puolijulkiseen tilaan ilman ansiotyöhön perustuvaa formaalia statusta oli kuitenkin haasteellinen. Perhehoitajien haastatteluissa perhehoitotyön ongelmat, kuten informaation riittämättömyys, palkkionmaksun epävarmuus ja epäluottamus kuntaan, liittyivät nimenomaan perhehoidon semiformaaliin asemaan kuntien palveluissa. Toisaalta samaan asemaan liittyivät myös perhehoidon positiiviset puolet: perhehoitajat kokivat voivansa antaa asukkailleen kiireetöntä ja laadukasta hoivaa ja voivansa toimia ”hyvän hoitajan” tavoin. Hyvän hoitajan tavoin toimiminen oli tosin emotionaalisesti raskasta perhehoitotyön sitovuuden takia. Tutkimusten tulosten perusteella ikääntyneiden perhehoidon kehittämisessä tulisi sen säästöpotentiaalin sijaan kiinnittää huomiota perhehoitajien yhdenvertaisuuteen, tukipalveluihin ja mahdollisuuksiin viettää vapaa-aikaa.