2021

Laukkanen, Arto; Hasanen, Elina; Matilainen, Pertti

Pyöräily on yksi suomalaisten yleisimmistä liikkumismuodoista. Yhteiskunnan tasolla pyöräilyn merkityksissä korostuvat väestön arkiliikunnan lisääminen ja kestävän liikenteen edistäminen. Suomalaislapsille pyöräilytaito mahdollistaa merkittävän itsenäisen liikkumisen tavan ja edesauttaa elinpiirin laajentumista. Pyöräilytaidon oppimiseen liittyvistä tekijöistä tiedetään kuitenkin hyvin vähän. Tämä tieto olisi tärkeää, jotta mahdollisimman monelle voitaisiin jo varhaisella iällä tarjota mahdollisuus omaksua pyöräilyn kautta fyysisesti aktiivinen ja ekologisesti kestävä elämäntapa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitkä yksilö-, ympäristö- ja tehtävätekijät selittävät pyöräilytaidon oppimista. Lisäksi selvitettiin pyöräilytaidon oppimisajankohdan yhteyttä oppimisikään. Tietoa kerättiin oppimisiän lisäksi oppimisen vuosikymmenestä, pyöräilyn opettajista, fyysistä harjoitteluympäristöistä sekä harjoittelussa käytetystä ensivälineestä. Aineisto (N = 929) kerättiin verkkokyselynä aikuisväestöltä koskien heitä itseään sekä heidän mahdollisia lapsiaan. Tulokset analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla käyttäen kuvailevia analyysejä sekä yksisuuntaista kovarianssianalyysiä. Tulokset paljastivat, että pyöräilytaidon oppimisikä on laskenut noin 1,5 ikävuodella 1950-luvulta 2010-luvulle. Oppimisikää ei kuitenkaan selittänyt merkitsevästi oppimisen ajankohta itsessään vaan ennen kaikkea opettelussa käytetty ensiväline (8,6 %, p < ,001). Potkupyörällä opettelun aloittaneiden havaittiin oppineen pyöräilytaidon merkitsevästi varhaisemmin kuin muilla ensivälineillä opetelleiden. Pyöräily-taidon opettajissa ja fyysisissä ympäristötekijöissä havaittiin trendimuutoksia vuosikymmenten välillä, mutta ne eivät selittäneet merkitsevästi oppimisiässä havaittua vaihtelua. opettelua helpottavat välineet, erityisesti potkupyörät, vaikuttavat liittyvän pyöräilytaidon varhaisempaan oppimisikään ja mahdollistavat näin tämän liikkumisen muodon aiempaa nuoremmille lapsille