2022

Liukko, Eeva; Muurinen, Heidi; Kokkonen, Tuomo; Santalahti, Ville

Raportti koostuu rakenteellista sosiaalityötä moninäkökulmaisesti tarkastelevista artikkeleista. Raportin tavoitteena on edistää yhteistä ymmärrystä siitä, mitä rakenteellisella sosiaalityöllä tarkoitetaan, miten sitä voidaan tehdä, miten sen toimintaedellytyksiä voidaan vahvistaa sekä mitä tulevaisuuden näkymiä ja odotuksia siihen voidaan liittää. Kirjoittajakutsuihin pohjautuvissa artikkeleissa painottuu osallistavan ja vaikuttavan rakenteellisen sosiaalityön merkitys hyvinvointialueiden asiakaslähtöiselle kehitykselle. Raportti jakautuu neljään osaan. Ensimmäisen osan artikkeleissa tarkastellaan rakenteellisen sosiaalityön perustaa: sen teoreettisia ja juridisia lähtökohtia sekä erilaisia tulokulmia sen toteutukseen. Pohdittavana ovat myös monitoimijaisuuden merkitys vaikuttavalle rakenteelliselle sosiaalityölle sekä rakenteellisen sosiaalityön muutosvoima paikallisen toteutuksen ja kansallisen ohjauksen keskinäisissä yhteyksissä. Raportin toisen osan artikkeleissa käsitellään rakenteellisen sosiaalityön toimijuutta ja toimintakenttää. Rakenteellista sosiaalityötä tarkastellaan aluksi johtavien ja asiakastyössä toimivien sosiaalityöntekijöiden tekoina ja toimintana. Tämän jälkeen kuvataan sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien rakenteellisen sosiaalityön osaamista ja osaamisen haasteita. Tarkasteltavana on myös kansalaisten ja asiakkaiden kumppanuuden merkitys rakenteelliselle sosiaalityölle. Esimerkinomaisesti kuvataan Helsingin kaupungin tapaa johtaa ja toteuttaa rakenteellista sosiaalityötä osana sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja päätöksentekoa. Raportin kolmannessa osassa jäsennetään rakenteellisen sosiaalityön tiedontuotantoa ja vaikuttamistyötä sekä esitellään käytännönläheisesti erilaisia rakenteellisen sosiaalityön menetelmiä ja toimintamalleja, joista osa on jo juurrutettu käytäntöön ja osaa vasta kokeillaan tai kehitetään. Menetelmäkuvauksissa käsitellään sosiaalisen raportoinnin tapoja, kansalaisten ja asiakkaiden osallisuutta vahvistavia toimintamalleja, rakenteisen kirjaamisen merkitystä tiedontuotannolle sekä rakenteellista sosiaalityötä eri toimijoiden yhteisenä tekemisenä. Raportin neljännessä osassa pohditaan rakenteellisen sosiaalityön tulevaisuuden näkymiä. Rakenteellisen sosiaalityön kehityssuuntina nostetaan esille viestintämyönteisyys ja tutkimusperustainen viestintä. Välttämättömänä nähdään rakenteellisen sosiaalityön liittäminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKKI). Lisäksi pohditaan rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksia tuottaa laadukasta, yhteismitallista tietoa, joka olisi hyödynnettävissä alueellisella ja kansallisella tasolla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmien johtamisessa, seurannassa, arvioinnissa ja ohjauksessa.