2025

Puurunen, Mari

2010-luvulta alkaen sekä länsimaissa, että Venäjällä on ryhdytty keskustelemaan yhä enemmän informaatiosodankäynnin vaikutuksista ja niiltä suojautumisesta. Teknologian kehityksen tuomat haasteet ja mahdollisuudet heijastuvat myös valtioiden välisiin suhteisiin ja siihen, kuinka pahantahtoiset toimijat käyttävät informaatiota hyväkseen vaikutuspyrkimyksissään. Ideologiset julistukset ja laajamittainen propagandan levittäminen ovat väistyneet keinovalikoimasta, ja pyrkimys vaikuttaa demokraattisiin yhteiskuntiin on siirtynyt yhä enemmän etenkin sosiaalisen median alustoille, joilla käytetään algoritmeja ja mikrokohdennusta. Tiedonvälityskanavien pirstaloidessa julkista keskustelua yhä pienempiin kupliin ja algoritmien avulla personoituihin sisältöihin myös pahantahtoinen informaatiovaikuttaminen kääntyy hyödyntämään mahdollisimman suuren kattavuuden sijaan uusia vaikuttamisen väyliä, joissa disinformaatiota kyetään kohdistamaan yhä tarkemmin, halutunlaisen reaktion aikaansaamiseksi. Kyse ei ole enää vain tuhoisien narratiivien tavoittavuudesta ja oman maailmankatsomuksen levittämisestä, vaan vaikuttamisesta yksilön ja yhteisön ajatteluun, tiedon prosessointiin ja päätöksentekoon. Venäjällä tätä kehitystä kuvaamaan on käytetty termiä informaatiopsykologinen sodankäynti, ja vuodesta 2021 eteenpäin myös tämän raportin keskiössä olevaa termiä mentaalinen sodankäynti. Mentaalinen sodankäynti käsitteenä on venäläisessä keskustelussa uusi, ja se nojaa pitkälti aiempiin konsepteihin informaatiopsykologisesta sodankäynnistä, refleksiivisestä kontrollista sekä strategisesta harhauttamisesta eli maskirovkasta.