2024

Kujala, Heini; Pappila, Minna; Leskinen, Paula ; Tuomisaari, Johanna; Jalkanen, Joel; Salokannel, Veera; Nieminen, Eini; Moilanen, Atte; Halme, Panu; Aulake, Marianne; Pykäläinen, Essi; Mustajärvi, Linda; Oinonen, Iikka; Kotilainen, Juha; Kotiaho, Janne S.

Luonnonsuojelulakia uudistettaessa lakiin lisättiin uusi luku vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta, mikä mahdollistaa luontohaittojen kompensoimisen tuottamalla vastaava määrä luontohyötyjä. Ekologista kompensaatiota ohjaavat kansainväliset kriteerit, jotka perustuvat maailmalla vuosikymmenien aikana kertyneisiin kokemuksiin kompensaatioiden toteuttamisesta. Siltikin kompensaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja valvontaan liittyy tunnistettuja haasteita, jotka voivat vaarantaa luonnon kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisen. Tässä katsauksessa kuvaamme nyt lakiin tuodun suomalaisen ekologisen kompensaatiojärjestelmän, ja arvioimme lainsäädännön vahvuuksia ja heikkouksia peilaamalla sitä näihin haasteisiin. Katsauksemme perusteella Suomeen luotu kompensaatiolainsäädäntö on monella tapaa edistyksellinen. Heikennysten ja hyvityksen laskenta on määritelty kiitettävällä tarkkuudella, mikä lisää järjestelmän läpinäkyvyyttä ja asettaa selkeät kriteerit sille, mitä toimia voidaan kutsua ekologiseksi kompensaatioksi. Lisäksi lakiin on sisällytetty useita kompensoimisen onnistumisen kannalta tärkeitä kriteerejä, kuten hyvitysten pysyvyys, hyötyjen lisäisyys sekä tulevien hyötyjen toteutumiseen liittyvän epävarmuuden huomioiminen. Kaikki kompensaatiot myös merkitään avoimeen kompensaatiorekisteriin. Lainsäädäntöön jäi myös puutteita. Merkittävimpiä on suojeluhyvityksen kansainvälisistä kriteereistä poikkeava ja laskennallisesti epälooginen määritelmä, joka käytännössä estää suojelun käytön kompensaationa. Kompensaatioiden kytkös lieventämishierarkiaan ja tuotettujen luontohyötyjen varmentaminen jäivät lainsäädännössä heikoiksi, vähentäen mekanismin uskottavuutta ja ohjausvaikutusta luontohaittojen vähentämiseen. Kompensaation täysi vapaaehtoisuus puolestaan vaikeuttaa mekanismin käyttöönottoa. Näistä syistä lakia ja asetusta tulisikin viipymättä päivittää muuttamalla kompensaatio velvoittavaksi rajatulle osalle luonnonarvoista ja korjaamalla ylläkuvatut valuviat. Yhtä tärkeää on, ettei tulevaisuudessa heikennetä nyt hyvin toimivia säädännöllisiä elementtejä.